Pilkkikausi tuli vihdoin avattua merelläkin. Suunnitelmat olivat suureellisempia niin reissun kuin porukan koonkin suhteen, mutta lopulta päädyin kaverini kanssa Vanhankaupunginlahdelle, Matinsillan tuntumaan. Tämä olisi ensimmäinen pilkkireissuni Vanhankaupunginlahdelle, vaikka se on kesäisin vakiokohteistani. Mikä minut on aina ajanut kauemmas merelle pilkille? Otin mukaan kerran aiemmin pilkkireissulla mukana olleen kaikuluotaimen, koska halusin nähdä miten se toimii matalassa vedessä ja paukkupakkasessa.
Jäällä olimme hämärissä kahdeksan aikaan odottamassa aamusyöntiä. Epäilin, että aamuhetki tällaisena kuulaana päivänä saattaisi olla kaltaiselleni harrastelijalle ainoa toivo saada siiman päähän jotain eloa. Näin siinä kävikin. Ensimmäisen puolitoistatuntisen aikana en nähnyt kaiussa kuin yhden kalan käväisevän katsomassa pilkkiäni eikä kaverillakaan ollut muuta tapahtumaa kuin pari varovaista töytäisyä.
Juuri aloittaessamme kahvihetkeä puoli kymmenen aikoihin, näin kaiun näytöltä kuinka välivedestä vajosi viiva pilkkiäni kohti. Otin vavasta tukevamman otteen, ja välittömästi tuntui raskas tärppi. 45 cm kuha! Ensimmäinen pilkkikuhani vuosikausiin. Tämähän on mukavaa! Laskin pilkin takaisin avantoon ja viiden minuutin päästä taas lähti näytöllä piirtymään viiva kohti tasuriani. Ja taas tärppi! Tällä kertaa tosin menetin kalan huolimattomuuttani, kun onnistuin uittamaan tasapainon jäänreunaan. Laskin pilkin takaisin, ja kohta tuli taas kevyen töytäisyn jälkeen uusi tärppi, joka osoittautui 100 gramman ahveneksi. Tämän jälkeen kävi vielä pari kalaa katsomassa pilkkiäni, mutta auringon alkaessa paistaa aamu-usvan takaa homma alkoi hiljentyä.
Kaverini ei tähän syöntihetkeen päässyt mukaan eikä jäällä näyttänyt muillakaan olevan paljoa eloa. Kerrankin kävi minulla tuuri. Hyvillä mielin lopettelin ennätyslyhyen pilkkiretken siltä päivältä. Tänne täytyy tulla ehdottomasti uudestaan! Kaikuluotaimen käyttö teki pilkkimisestä monin verroin kiinnostavampaa kuin tavanomainen tuntien kököttäminen tärppien toivossa. Ruudussa näki sentään pyörikö avannon alla aiheesta kiinnostuneita kaloja, ja paikan tai vieheen vaihtaminen oli täten helpommin perusteltavissa.
Kaikenlaisia ruokakokeiluja on viime aikoina tullut tehtyä, joten tällaisena pakkaspäivänä teki mieli palata vaihteeksi perusasioiden äärelle. Kuha oli maistuvaa ja mehevää, jos sittenkin hieman tylsän makuista. Ehkäpä aika on ajanut tämän lapsuusajan herkun ohi. Tai sitten se pitäisi valmistaa vanhaan tapaan mökillä takan viimeisillä hiilillä….
Pakkaspäivän uunikuha:
– kokonainen suomustettu kuha
– pätkä purjoa tai sipulia
– reilu nokare voita
– 1 rkl sitruunamehua
– suolaa
– valkopippuria
Laita kuha leivinpaperin päälle. Suolaa ja pippuroi kala, täytä vatsa purjolla ja levitä voinokareet sekä sitruunamehu lopuksi päälle. Paketoi kala leivinpaperinyyttiin ja vahvista vielä foliolla. Paista uunissa 150:ssä asteessa 1 h 30 min.
