Kalastan siikaa nykyään hyvin harvoin. Keväällä teen yleensä yhden kalareissun Hankoon, jossa muiden kalojen ohella keskitymme myös siikaan. Mökillä saadaan verkolla noin yksi siika vuodessa – aina ei sitäkään. Muualta saadut siiat ovat aina erikoistapauksia. Siikaongella en tosissani ole käynyt useampaan vuoteen.
Tänä keväänä sain tilaisuuden lähteä kaverini kanssa pikaiselle reissulle Sipoon edustan ulkosaaristoon tutuille kala-apajille. Mielessä siinsivät monenmoiset siianvonkaleista tehdyt kalaherkut, mutta kalaonni ei tällä(kään) kertaa ollut aivan tavoitteiden mukainen. Siikoja saimme toki juu, mutta koko oli melko häkellyttävä – kahta poikkeusta lukuun ottamatta siiat painoivat alle 200 grammaa. Koska koukun ne olivat syöneet syvälle suuhun, ei niiden vapauttaminenkaan tullut oikein kyseeseen.
Otimme kalat siis eräksi. Reilun pelin mukaisesti sovimme, että kaveri ottaa isoimmat siiat ja minä saan ne pienimmät. Minun suosikkitapani valmistaa siiasta ruokaa ovat raakakypsytys ja savustus. Nämä molemmat tavat jouti jättää pois laskuista, koska pikkusiika ei niissä kummassakaan parhaimmillaan tai ainakaan helpoimmillaan ole. Paistettu siika ei yleensä ole suosikkiani, mutta koska nämä siiat olivat lähes muikun kokoisia, ja koska rakastan paistettuja muikkuja, enkä ole niitä pitkään aikaan syönyt, halusin lievittää muikunkaipuutani paistamalla siiat muikun tapaan.
Siiat perkasin ja leikkain käteviksi pannusiioiksi, joita kaupan tiskilläkin toisinaan myydään (pienet siiat eivät tahdo taipua fileiksi), kasvatettuna tosin. Eli: siika suomustetaan ja perataan, jonka jälkeen pää ja rintaevät kaikkine luineen leikataan irti.
Pannusiikojen valmistamiseen tarvitaan siikojen lisäksi vain suolaa, ruisjauhoja (tai vehnä-) ja voita. Kalat suolataan hyvästi, pyöritetään jauhoissa ja paistetaan kohtuukuumalla pannulla runsaassa voissa niin kauan, että kaloista tulee rapeita ja kauniin ruskeita. Sitruuna-/ tai limemehun puristus kruunaa makuelämyksen.
Voi että kala oli hyvää. Lisukkeena tarjosimme vanhoja perunoita, mutta nekin maistuivat voin kanssa oikein hyvältä. Harkitsimme kastikkeen tekoa, mutta lopulta päädyimme jättämään sen tekemättä, koska se olisi turhaan vain peittänyt kalan makua.
Liekö sitten syynä siian harvinaisuus ruokapöydässämme, mutta paistettu kala maistui tällä kertaa vielä monin verroin paremmalta kuin jonkin aikaa sitten tehdyt pannuahvenet. Pienet siiat varmasti päätyvät saamaan saman perin vähäeleisen kohtelun jatkossakin.Toki pyrimme vapauttamaan keskenkasvuiset kalat aina kuin mahdollista.
