Tammikuun pitkä pakkasjakso päättyi vihdoin. Aamuksi ja päiväksi oli ennustettu kovaa etelätuulta ja lumipyryä eli loistava päivä lähteä vuoden ensimmäiselle ahvenpilkille merelle. Meitä oli lähdössä neljän hengen pilkkiporukka tasureineen, morreineen ja pilkkikaikuineen ja kohteena Sipoon Gumbostrand. Vielä kun edellisiltä vuosilta oli muutama hyvä ahvenpaikka muistissa, ei paistiahvenien saannin pitänyt olla vaikeaa.
Valitettavasti ahvenet pysyivät silti kateissa koko päivän. Normaalipaikoilta matalasta ei paria vahinkokalaa lukuun ottamatta tullut yhtään mitään. Syvällä yli 10 metrin syvyydessä kaiussa näkyi muutaman kerran pilkin seurailuja, mutta eivät ahvenet syvältäkään tahtoneet oikein ottaa. Sormenmittaisia ahvenia ja kuoreita sentään tuli sieltä täältä muutamia, mutta syönnillään eivät olleet nekään.
Kaikki antoivat minulle saamansa ahvenet, koska yhden hengen saaliit eivät olisi ruoaksi riittäneet. Nopealla vilkaisulla neljän hengen pilkkiporukkamme oli saalistanut kuuden tunnin aikana peräti 3 yli 100 gramman ahventa. Nyljettynä koko saalis painoi puoli kiloa. Porukan kokoon ja laatuun suhteutettuna tämä pilkkireissu oli luultavasti yksi elämäni kitsaimpia pilkkireissuja merelle.
Tuntuu, että vuosi vuodelta pilkkiahvenen saaminen lähimerialueilta vaikeutuu entisestään. Morrivapa ja muiden hienoinen avustus tosin antoivat minulle sentään illallisahvenet pöytään. Ehkä se tästä talven mittaan paranee.
Kiitos hyvästä artikkelista jääkalastuksesta. Setäni käyttää edelleen jääkairaansa ja vannoo sen nimeen myös siellä, missä muut saattaisivat käyttää moottorisahaa. En tiennyt, että ahvenen saaminen lähimerestä saattaa olla vaikeampaa vuosi vuodelta. Ehkä se sujuu paremmin oikeilla välineillä.