Vielä juttua juhannuksesta, vaikka eletään jo pitkällä heinäkuussa. Tässä pieni tarina kokkisodasta, jossa kansalliskalamme ahven sai kylmää kyytiä, mutta lopulta kukaan ei jäänyt nälkäiseksi.
Juhannusta viettelimme perinteeksi muodostuneeseen tapaan Viinijärvellä. Kyllä ilmoja piteli: koko venytetyn viikonlopun saimme nautiskella lämpimistä säistä, kun mittari kohosi lähes hellelukemiin ja myrskytuulten sijaan puhalteli vain keveä kesätuuli. Tästä oli se seuraus, että saarella viihtyi kanssamme myös suurilukuinen hyttysarmeija.
Kalastusta harrastelimme päivittäin, mutta saalis jäi vaatimattomaksi. Kokeilimme ongintaa, jigausta ja hiukan uisteluakin siinä toivossa, että kuhat olisivat olleet jo syöntipäällä. Kuhaa ei vielä uistelemalla tullut, mutta sen sijaan muutamia ruokakaloiksi kelpaavia ahvenia. Mainittakoon myös kuriositeettina mato-ongella pyytämäni hauki!
Viimeisen mökki-illan ohjelmanumerona käytiin “kokkisota”, jossa jäljellä olevat ahvenfileet jaettiin meidän kahden blogistin kesken. Pelin henkenä oli kyhätä fileistä kaksi ruokalajia, joihin saisi hyödyntää kaikkia keittiön jäljellä olevia raaka-aineita.
Kokkisodan säännöt:
- Voita ei saa käyttää ruokalajia kohti enempää kuin muiden raaka-aineiden yhteenlasketun painon verran
- (Ei muita sääntöjä)
Kisan oli tarkoitus olla paitsi hauskaa ajanvietettä myös oiva tilaisuus innovoida uusia reseptejä. Kun ruokalajeja tehtiin vain pienestä kalamäärästä, ei ollut niin suurta stressiä epäonnistumisesta, joita nämä kokit tuntien on monesti edessä silloin kun kauhaan tartutaan.
Kilpailija 1 marssitti pöytään sipsileivitettyjä ahvenfileitä ja toisena ruokalajina “ahventa carbonara”, jossa ahven sai seurakseen savukassleria.
Kilpailija 2 (eli allekirjoittanut) teki kahdenlaisia nyyttejä: toisen makuna oli pesto-feta, toisen taas inkivääri-chili.
Raati koostui kilpailijoista sekä vastahakoisesta mökkivieraasta, joka ei halunnut osallistua ruoanvalmistukseen ja siten toimi kilpailun virallisena valvojana.
Positiivista oli, että kaikki ruoat olivat syötäviä, joskin viimeinen, chili-inkiväärinyytti, aiheutti hiukan kakomista. Se oli jokseenkin tulista.
Kaikki ruokalajit saivat palautetta siitä, että pääraaka-aineen ahvenen maku ja olemus oli huolella peitetty.
KOKKISODAN RESEPTIT NOIN SUUNNILLEEN
Sipsileivitetyt ahvenfileet:
- muutama ahvenfile
- pari kourallista maustettuja sipsejä
- kananmuna
- grillausmaustetta
- öljyä paistamiseen
Murskaa sipsit hienoksi ja mausta ahvenfileet kevyesti grillausmausteella. Kasta fileet rikotussa kananmunassa ja pyörittele sipsimurskassa. Paista runsaahkossa öljyssä keskikuumalla pannulla niin, että fileistä tulee kullankeltaisia ja rapsakoita.
Ahventa “carbonara”:
- muutama ahvenfile
- kevätsipulia
- valkosipulia
- 50 g savukassleria
- suolaa
- mustapippuria
- nokare voita
- (kermaa)
Mausta paloitellut filepalat suolalla ja mustapippurilla. Kuullota savukassler, valkosipuli ja sipuli voissa. Lisää ahvenfileet ja paista ne kypsiksi. Jos jääkaapissa olisi sittenkin kermaa, voisi sitä lorauttaa hieman joukkoon ja kiehauttaa kastikkeen.
Pesto-feta-ahvennyytti
- muutama ahvenfile
- pestoa
- fetaa
Suolaa (tarvittaessa) ja pippuroi ahvenfileet ja levitä ne folion päälle. Lisää pestoa ja murustele vielä fetajuustoa. Kypsennä hiilloksella puolisen tuntia.
Inkivääri-chili-ahvennyytti
- perunoita
- kevätsipulia
- inkivääriä
- chiliä
- oliiviöljyä
Laita folioarkkien päälle ensin perunoita, niiden päälle suolatut ahvenfileet ja mausteet. Lorota päälle reilusti oliiviöljyä ja sulje nyytti. Kypsennä hiilloksella puolisen tuntia.
Summa summarum: ahvenen käsittely tähän tapaan tuntui puoliksi rikolliselta, ja tuoreet ahvenet olisivat kenties kuitenkin maistuneet aivan parhaimmilta sellaisenaan voissa paistettuna, suolalla ja ripauksella pippuria maustettuna. Jatkossa kokkisotailemme kenties jonain muuna iltana kuin viimeisenä (hirvittävä tiskivuori) ja käytämme ehkä jotain muuta kalalajia (särkeä, kenties?).
Tämä postaus välttää täpärästi Kauhukeittiö-kategoriaan luokittelun, koska kaiken kaikkiaan ruokalajit kuitenkin olivat kohtalaisen maittavia ja täyttäviä.
