Nyt on kesälomat vietetty ja missäpä muuallakaan kuin pienen saaren pienessä mökissä, tuttujen kalavesien äärellä. Reilu viikko vierähti aivan liian nopeasti, kuten aina mökillä tuppaa käymään. Aika ei käynyt tosiaankaan pitkäksi ja vielä olisimme viihtyneet ties miten pitkään elleivät velvollisuudet olisi kutsuneet takaisin kaupunkiin.
Mökkimatkalla selailin jollain huoltoasemalla Ilta-Sanomia ja sieltä sattui sopivasti silmiini juttu siitä miten 30-40-vuotiaita perheitä ei mökkielämä kiinnosta. Mökkeilyä pidetään työleirinä ja etenkin ulkohuussi & kantovesi -tyyppinen ratkaisu kaukana sivistyksestä saa aktiivilomailuun tottuneiden cityihmisten ihon kananlihalle. Sitä on tällaisen mökilläviihtyjän vaikea ymmärtää, mutta tottahan se kyllä on, että ei siellä mökillä koskaan ehdi tehdä mitään: päivät rytmittyvät ruoanlaiton, ruoanlaiton suunnittelun ja edellisiin oleellisesti liittyvän kalastuksen ympärille. Onneksi viihdymme erinomaisesti juuri näiden puuhien äärellä.
Reissuun lähtiessä olimme varanneet täydet päivällistarpeet ainoastaan saapumispäivän illaksi. Muu aika oli tarkoitus elää pääasiassa fisulla. Tästä syystä kalastuspäällikkö alkoi osoittaa vakavia stressaantumisen merkkejä kun ei seuraavana päivänä kalaa alkanutkaan kuulua. Verkoista kuitenkin tuli päivän päätteeksi komean kokoinen lahna (1,6 kg), joka hälvensi huolet toistaiseksi.
Monihan olisi sellaisesta saaliista vallan lannistunut, mutta me olimme luonnollisesti riemuissamme. Oli vaikeaa päättää mitä lahnasta tekisimme. Lopulta päädyimme perinteikkääseen vamistustapaan: päätimme valmistaa lahnan hiilloksella sanomalehteen käärittynä. Toimin projektissa päsmärinä, koska olin törmännyt reseptiin joissain vanhoissa keittokirjoissa. Seuralaiseni ei peitellyt epäluulojaan ja meinasi suorastaan menettää malttinsa siinä vaiheessa kun lahna laitettiin hiillokselle ja paperit alkoivat heti palaa iloisesti. Kallisarvoinen kala pelastettiin sivuun odottamaan vielä hetkeksi hiilloksen hiipumista.
Lahna sai lepäillä hiilloksen päällä noin tunnin. Sinä aikana sanomalehtikerros sen alta ehti palaa kokonaan pois, mutta päälle jäi vielä lehteä. Kääröä avatessamme emme oikein tienneet mitä odottaa. Hiiltyneen paketin syövereistä tulvahtanut palaneen käry ei varsinaisesti valanut meihin uskoa, ja vatsassa kurniva nälkä saattoi kirvoittaa tässä vaiheessa hiukan tiukkasävyisiä kommentteja. Paljastui kuitenkin, että palaneen käry oli peräisin kärventyneestä voipaperista ja itse lahna oli selvinnyt vaurioitta.
Kala oli sisältä todella mehevää ja herkullista. Valmistustapa oli ehdottomasti kokeilemisen arvoinen, mutta vaatii kenties vielä hiukan hienosäätöä. Palavan voipaperin haju oli niin kaamea, että takassa tätä ruokaa ei kannata valmistaa, ellei ole äärimmäisen varma siitä mitä tekee.
Sanomalehdessä hiillostettu lahna
- iso lahna
- suolaa
- nokare voita
- pippuria
- kevätsipulia
- paksu sanomalehti
- voipaperia
Suolaa ja pippuroi kala. Täytä sen vatsa voilla ja sipulilla sopivassa suhteessa. Kääri sitten kala voipaperiin ja huolella kasteltuun sanomalehteen. Heitä paketti hiillokselle ja toivo parasta.
