Ystävällisen sukulaismiehen anteliaisuuden vuoksi pääsimme taas tuoreen kuhan makuun. Tavanomaiseen tyyliin kalat menivät fileiksi, mutta ruodoista piti tietenkin tehdä keitto. Koska edellinen kookoskermainen ahvenkeitto onnistui niin hyvin, päätin taas kokeilla jotain vallan uutta keittoreseptiä. Mieleen juolahti yllättäen venäläistyyppinen kalaseljanka, jonka syömisestä tai valmistamisesta ei minulla ollut juurikaan kokemusta. Kaikki löytämäni kalaseljankareseptit poikkesivat toisistaan raaka-aineiden suhteen, joten minäkin päätin valmistaa keiton omien mieltymysten ja kaapeista löytyneiden ruokatarvikkeiden mukaan.
Kalaseljanka sellaisena kuin sen valmistin:
- 2 litraa kalalientä (3 kuhan ruodot)
- paloiteltuja filepaloja n. 300 g
- 0,5 kg perunoita
- 2 – 3 porkkanaa
- palsternakka
- ½ purjosipuli
- sipuli
- 2 valkosipulinkynttä
- suolakurkku
- 3 rkl kapriksia
- 10 – 15 oliivia
- pieni purkki tomaattipyreetä
- 2 – 3 laakerinlehteä
- mauste- ja valkopippuria
- suolaa
- puolikkaan sitruunan mehu
- smetanaa
- tuoreita yrttejä
- voita tai öljyä
Kuullotin pilkotut juurekset ja vihannekset oliiviöljyn ja voin seoksessa, jonka jälkeen siirsin ne kalaliemikattilaan kiehumaan. Lisäsin laakerinlehdet, pippurit ja tomaattipyreen ja annoin porista hiljalleen viitisentoista minuuttia. Tämän jälkeen lisäsin oliivit, kaprikset, pilkotun suolakurkun ja filepalat keittoon. Annoin muhia hetken ja lisäsin sitruunaa sekä ruohosipulisilpun ja rosmariinia joukkoon. Maistoin suolan – ja lisäsin sitä perinteiseen tapaan. Lautaselle kauhotun keiton päälle lusikoin vielä komean annoksen smetanaa kruunaamaan herkun.
Herkun? Mikään mieletön onnistuminen tämä seljanka ei tainnut olla, jos nyt ei hassumpikaan kokeilu. Keitossa ei tuntunut olevan riittävästi makua, mutta samalla taas liikaa eri makuja. Suutuntuma jäi jollakin tavalla epäselväksi ja ristiriitaiseksikin. Smetanalla tosin oli uskomaton vaikutus tähän makujen sekamelskaan: se ei pelkästään pehmentänyt sitä miellyttävämmäksi vaan kerrassaan kokosi niistä kelpo aterian. Harmi vain, että smetana sekoittui kunnolla keittoon vasta lautasen tyhjennyttyä jo puoliväliin. Ehkäpä se kannattaisi sekoittaa liemeen huolellisesti ennen ensimmäistäkään lusikallista.
Yhden suuren virheen tein. Ruoka olisi tarvinnut runsaasti yrttejä, mm. tilliä ja basilikaa. Pakkanen oli kuitenkin vieraillut kovalla kädellä kasvihuoneessa jo viikkoa aiemmin ja vienyt suurimman osan yrteistä tuhoon. Jäljellä olivat enää sitkeimmät eli ruohosipuli ja rosmariini. Näiden avulla lähdin keitokseen, mutta maku ei riittänyt ihan huippusaavutukseen. Kai se on pian myönnettävä, että syksy on tullut, ja alettava taas ostaa yrtit kaupasta.
