Ja pieni kylmäsavuhaukimaistiainen alkupalaksi.
Kesä on äkkiä ja yllättäen hujahtanut jo juhannukseen. Kiireiset tai kiireisiltä tuntuneet kevätkuukaudet meillä syötiin kalapuikkoja ja kirjolohipyöryköitä ja kaikkea muuta helppoa ja nopeaa. Vaikka tykätään kovasti ruoanlaitosta ja syömisestä, väsymystila on välillä remontin ja töiden keskellä sitä luokkaa, että tehtävälistalta joutuu karsimaan myös niitä kivoja kotiaskareita, jotta ehtii ja jaksaa ainakin ne pakolliset. Kevät tuo aina valon lisääntyessä lisätunteja vuorokauteen, mutta se on kaksiteräinen miekka: pihahommiin on helppo unohtua puuhastelemaan aamuyön puolelle asti, mutta silloin yöunet kyllä jäävät liian vähiin kaikesta valosta huolimatta. Onneksi nyt on enää muutama viikko kauan odotettuun lomaan – toivottavasti lomalla ehditään päivitellä tänne blogiin taas uusia kalaruokia kuluneiden kuukausienkin edestä.
Viime viikolla vaihteeksi pääsimme pitkästä aikaa kampelan makuun. Meillä oli muutama viikko sitten pyydettyjä kampeloita pakastimessa odottamassa hetkeä sopivaa, ja perjantaina se hetki sitten koitti. Päätimme paistaa kampelat ihan vain fileinä, koska sitä ei juurikaan tule tehtyä. Yleensä kampelat savustetaan, koska savukalana kampela on vertaansa vailla.
Laurin ohje kampelan fileointiin: Kampela fileoidaan kuten muutkin kalat, mutta fileitä tulee kahden sijaan neljä.
Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? No ehkä sitä, ettei kannata miettiä liikaa, että kampela olisi hankala fileoida – antaa mennä vaan itselle luontevimmalla tyylillä.
Kampelafileet suolattiin, leivitettiin vain kevyesti vehnäjauhoissa ja paistettiin voin ja öljyn sekoituksessa. Ilman paksua panerointia kalan maku pääsi paremmin esiin. Aika vekkulin makuinen kala tuo kampela: ei maistu samalta kuin mikään muu kotimainen kala. Pakastaminen ei ollut kalan makua taaskaan varsinaisesti parantanut, vaikka pakastusaika ei ollutkaan pitkä. Pakastamisesta huolimatta fileet kipristelivät pannulla kuin olisivat olleet tuoreesta kalasta tehtyjä.
Vaikka tämä ateria oli oikein kelpoinen, savustettu kampela on niin taivaallinen herkku, että uskoakseni kampeloiden kohdalla savustus on jatkossakin ensisijainen valmistusmetodi – silloin harvakseltaan, kun meillä kampelaa syödään.
Kylmäsavuhauki
Aterian aloitimme juhlavasti kylmäsavuhaukileipäsillä. Sekä hauki että saaristolaislimppu olivat paikallisia tuotteita, joita ostimme Rekosta. On hiukan surullista, että Rekossa mukana olevien kalastajien pääasiallinen myyntiartikkeli tuntuu olevan luonnonkalan sijaan kasvatettu kirjolohi. Kun huomasin tarjolla olevan myös haukea, iskin kiinni kuin sika limppuun. Kylmäsavuhaukifileen hinta (20 €/kg) oli mielestäni suorastaan edullinen, etenkin kun tuote paljastui oikein onnistuneeksi. Täytyy myöntää, etten todennäköisesti olisi edes arvannut kalan olevan haukea, jos en olisi asiaa tiennyt. Odotin rakenteen olevan jotenkin… haukimaisempi. Kyse oli noin puolen kilon fileestä. Suosittelen juhannuspöytään!
Tosi hyvää blogia oot näköjään tehnyt ja kiitos siitä! Ihmettelen vaan, kun sanot kampelaa rasvaiseksi. Eikös se nyt ole hyvinkin vähärasvainen kala?
No ihan aiheellinen ihmettely – kiitos kun kommentoit! Tässä oli käynyt kirjoittajalla tai oikolukijalla aivopieru. Tarkoitus oli varmaankin tuoda esiin tuota pyyntiajankohdan vaikutusta kampelan rasvaisuuteen. Nämä kevätkesällä pyydetyt kampelat kun olivat hyvinkin kuivakoita verrattuna syksyisiin kampeloihin, joissa rasvaa on enemmän.
Yleisellä tasolla kampela on tosiaan sangen vähärasvaista vuodenajasta riippumatta. Finelin taulukoista piti ihan käydä tarkistamassa, ja siellä kampelan rasvaprosentiksi oli merkitty 1,8%. Isompi kuin hauella tai ahvenella, mutta hyvin pieni verrattuna silakkaan tai loheen.
Mukavaa kesän jatkoa ja huomautathan jatkossakin, jos täällä kirjoitellaan mitä sattuu! 🙂