Pöydän ääressä istuu vakava ja kalpea mies. Hän on lupautunut maistelemaan kanssani joulusilakoita. Normaalioloissa hän pysyttelee visusti erossa säilötyistä silleistä ja silakoista. Olen saanut hänet pakotettua pöytään vetoamalla siihen, että olen itsekin suostunut maistamaan syvästi kammoksumiani särkisäilykkeitä.
Olen tehnyt silakoita kolmea sorttia: maut ovat sinappi, chili ja valkosipuli. Silakat ovat nyt olleet kolme päivää jääkaapissa ja olen niitä itse pariin kertaan maistellut.
No, oikeastaan testissä on mukana kolmesta laadusta enää kaksi, koska valkosipulinen versio sai tuomionsa jo ensimmäisellä maistelukerralla. Se oli aivan liian valkosipulista minulle, ja mies kieltäytyi jyrkästi koskemasta siihen pitkällä tikullakaan. Ehdotin tavoistani poiketen suoraan kompostiin heittämistä, mutta mies keksi kiikuttaa purkin vanhemmilleen pikkujoululahjaksi. Innolla odotan tuleeko se puheeksi varsinaisessa joulupöydässä, vai ovatko lahjan saajat kohteliaasti vaiti.
Silakkatastingissamme ovat siis mukana enää sinappisilakka ja chilisilakka. Hiukan mietiskelin mikä olisi sopiva oheistuote silakalle. Ruisleipä tietysti, mutta kun minä en sitä saisi syödä. Päädyin sitten tekemään näkkäriä tattarijauhoista. Samalla nousin kerrankin syvistä synkistä pohjavesistä ruokatrendien aallonharjalle: itse tehty näkkäri kuuluu olevan tietyissä piireissä sitä kuuminta kuumaa tällä hetkellä.
Ja sitten! Tärisevin käsin mies kuskaa ensimmäisen testierän kohti leipäläpeä. Suureksi yllätykseksi hän pääsee kuin pääseekin yli kuvotuksestaan ja syö kiltisti molemmat annokset. Hetken naamaansa väänneltyään hän jopa toteaa helpottuneen oloisena kalojen olevan ”parasta silliä kautta silakkaa ikinä” (koska: ”ne eivät maistu lainkaan silakalta”).
Saan miehen jopa kakistamaan ulos, että piti enemmän silakasta valkoisessa kastikkeessa. Itselleni taas maistuivat paremmin hapokkaat sinappisilakat, joten arvovaltaisen raadin äänet menivät tällä kertaa tasapuolistakin tasapuolisemmin tasan: 1-1. Onnea voittajille.
Silakat valmistuivat jotakuinkin tällaisilla resepteillä:
- 500 g silakkafileitä per satsi
- Silakoita liotetaan yön yli etikkavedessä, kilolle laitoin n. 7,5dl vettä ja 1,5dl etikkaa, suolaa
Chilisilakat
- 1 purkki smetanaa (125 g)
- 1 purkki ranskankermaa (125 g)
- lime
- 1-2 kynttä valkosipulia
- n. 1 chili
- suolaa
- sokeria
- valkopippuria myllystä
Sinappisilakat
- reilu 1 dl Dijon-sinappia
- vajaa 1 dl öljyä
- noin 1/4 dl vaaleaa balsamicoa
- sopivasti suolaa
- reilusti sokeria
- hiukan valkopippuria
- puolikas puntti tilliä
Itselläni lurahti heti alkajaisiksi etikkaa sekaan aika reippaanlaisesti, mutta päädyin sitten jatkamaan maustekastiketta sen sijaan, että olisin hylännyt soosin ja aloittanut alusta. Siitä syystä tämä resepti on hyvin leväperäinen.
Esteettisemmän vaikutelman saisi aikaan asettelemalla purkkeihin silakoita ja lientä kauniisti kerroksittain. Minulle oli tärkeintä dipata kaikki fileet mahdollisimman tarkasti liemeen, joten sekoitin filepalat liemen sekaan ensin toisessa astiassa ja lusikoin ne siitä sitten edelleen lasipurkkiin. Fileet on helppo pistää paloiksi ihan saksilla leikkaamalla, mutta toki ne voi säilöä myös kokonaisina.
Monissa ohjeissa neuvotaan poistamaan silakoilta nahat ennen säilömistä. Itse en ole koskaan kokeillut. Varmaan ainakin niille, jotka hiukan karsastavat säilökaloja, voisi nahattomasta kalasta aloittaminen olla helpompaa.
Edit 2018: Tarkempi joulusilakan resepti löytyy mm. tästä myöhemmästä postauksesta
