Viettäessämme ihastuttavaa marraskuista mökkiviikonloppua myrskyn ja sateen keskellä en voinut vastustaa kiusausta, vaan minun täytyi taas kerran viedä muikkuverkot hetkeksi likoamaan läheisen karikon tuntumaan. Vaikka tuo oiva muikkupaikka onkin, oli kutu jo auttamatta ohi enkä muikkua oikeastaan edes yrittänytkään. Saaliskohteena oli pullea syyssärki, jota tulikin juuri sopivasti parin tunnin uitolla. Pääsimme siis kokeilemaan rasvakeitintä, joka löytyi kaapin perukoilta.
Pienet särjet on yleensä nopeaa irrottaa verkosta vetämällä ne vain läpi pää edellä. Tämän jälkeen olen saksilla katkaissut niskan sekä kaulavaltimon. Suomut lähtevät pienistä särjistä erittäin helposti irti muutamalla vedolla. Suomustuksen jälkeen katkaisen pään kokonaan irti ja avaan vatsan. Kala on näin nopea suolistaa yhdellä ainoalla sormen vedolla. Lopuksi huuhtelen kalan kylmässä vedessä ja laitan valutusastiaan.
Tein särjille seuraavanlaisen marinadin:
- noin 20 pientä perattua ja suomustettua särkeä (salakkaa, ahventa tms.)
- muutama valkosipulinkynsi hienonnettuna
- chili hienonnettuna
- pieni pätkä inkivääriä hienonnettuna
- puolikkaan limen mehu
- suolaa
- mustapippuria
Annoin kalojen marinoitua nelisen tuntia mausteliemessä, jonka jälkeen leivitin ne korppujauhoissa – tällä kertaa emme jaksaneet lähteä friteeraustaikinan tekoon. Tämän jälkeen paistoin kaloja reilu kymmenen minuuttia rypsiöljyssä rasvakeittimessä. Ruoka tarjoiltiin itse tehtyjen ranskalaisten, raikkaan salaatin ja herkullisen dippikastikkeen kera:
Kylmä kastike frittisärjille
- 1 prk ranskankermaa
- puolikkaan limen mehu
- reilusti piri piri -mausteseosta
- suolaa
- sokeria
Tämä oli ensimmäinen kerta kun käytin rasvakeitintä. En myöskään muista syöneeni aiemmin friteerattua kalaa, joten makukokemukselleni ei ole vertailukohtaa. Kalat olivat herkullisia, erityisesti kastikkeeseen dipattuina, mutta kenties hieman liian paahtuneita. En toisaalta osaa sanoa oliko se hyvä vai huono asia, sillä kalat olivat paahtuneet niin rapsakoiksi, ettei ruodoista ollut enää minkäänlaista haittaa. Kalat oli helppo syödä kokonaisina kuin muikut konsanaan.
Kuitenkin jo noin viiden-kuuden särjen jälkeen ja kourallisen ranskalaisia syötyäni alkoi rasvaisuus enenevissä määrin tökkiä ja minun oli pian luovutettava taisto kokonaan. Kevyempänä versiona tuon kokoinen annos ei olisi saanut minua vielä häkeltymään, mutta nyt kävi näin. Onneksemme toinen bloginpitäjä ei noin pienistä lannistunut, vaan auttoi minua särkien selättämisessä nauttien ateriasta suunnattomasti.
