Talven näillä näkymin viimeisin pilkkireissu ajoittui helmikuun loppupuolelle. Plussakelejä ja vesisadetta oli jatkunut jo parisen viikkoa, joten näillä säillä ei kauaa enää merelle pääsisi. Suuntana oli tällä kertaa Porvoo Pieneltä Pernajanlahdelta ulospäin. Josko viimein pääsisi ison ahvenen makuun?
Heti ensimmäisillä rei’illä havaitsimme sateiden vaikutuksen ulottuvan kilometrien päähän jokisuulta: vesi oli todella sameaa. Aloitimme pilkkimisen matalasta, mutta kotvan kuluttua kalahavaintojen puutteessa siirryimme pysyvästi syvemmälle alueelle. Ehdimme päivän aikana koluta muutaman pakan ja matalikon läpi.
Kalaa tuli parhaiten 5 -7 metrin syvyydestä, mutta mistään sitä ei kauhean hyvin tullut. Tai tuli kyllä, mutta pienikokoista. Saimme kahteen mieheen yhteensä noin tusinan verran 100 – 150 grammaisia ahvenia. 10 – 50 grammaista tuli kyllä melkein kaikkialta, mutta yhtäkään isoa ahventa emme saaneet. Olimmeko väärillä paikoilla vai eikö iso ahven vain ollut syönnillään? Kalaa tuli sopivalta syvyydeltä melkein millä vain, mutta kun ei, niin ei.
Viimeisen kuukauden aikana olen huomannut pilkkivarusteideni kaipaavan pikaista päivitystä. Talven ainoa pilkkireissu, jolla ei ollut kylmä, oli tammikuussa rapsakassa 20 asteen pakkassäässä. Muilla reissuilla onkin satanut vettä tai räntää – aina alimpiin vaatekerroksiin saakka.
