Ruisjauhoissa pyöritellyt ja voissa paistetut tuoreet muikut kuuluvat ehdottomiin lempiruokiini. Avotulella paistaminen tietysti kruunaa vielä aterian. Harmikseni mökkijärvemme ei lukeudu kovinkaan kaksiseksi muikkuvedeksi, joten useimmiten meidän täytyy tyytyä ostomuikkuihin. Kuten tälläkin kertaa. Kaupungissa kun olimme, jouduimme tyytymään myös sähkölieteen.
Huuhtelin peratut muikut kylmällä vedellä, sekoitin niihin runsaasti suolaa ja jätin siivilään valumaan toviksi. Kierittelin tämän jälkeen osan muikuista ruisjauhossa ja osan gluteenittomassa korppujauhossa ja paistoin rapeiksi ja ruskeiksi runsaassa voissa. Lisukkeeksi perinteisesti perunamuusia. Kastiketta muikut eivät välttämättä tarvitsisi, mutta päädyimme vastusteluistani huolimatta kokeilemaan puolukkasurvosta kalan kanssa. Ihmettelin ensin tätä toivetta, mutta muistaessani blogimme toisen kirjoittajan väittämän, että paistettu muikku maistuu mukamas maksalle, aloin käsittää mistä mielihalu kumpusi. Eikä se lopulta lainkaan huono idea ollutkaan vaan toi kirpeyttä tuhdille annokselle.
Muikut olivat myös varsin mainioita, ja reilu puolen kilon annos hupeni hetkessä. Kalat olivat myös tuoreudeltaan ensiluokkaisia eivätkä juuri eronneet vastapyydetyn mausta. Tein pientä makuvertailua ruisjauhomuikun ja gluteenittoman välillä enkä rehellisesti sanottuna erottanut makuja toisistaan. En sitten tiedä kertooko se enemmän makuaististani, jauhojen olemattomista makueroista vai voin kaiken peittävästä mausta.
