Olen tainnut täällä blogissakin manata ostamaani halpaa sähkösavustinta, joka kuivaa kalat ja pahimmillaan maustaa ne kitkerällä sähkön maulla. Jos taas olen yrittänyt estää kuivamisen savustamalla lyhyemmän tovin, ei savun maku ole juuri tohtinut kalaan tarttua. Aika monta kertaa jaksoin hakata päätäni seinään ruokani pilaten, mutta nyt muutaman vuoden kokeilun jälkeen olen vihdoin oivaltanut, että vika on savustimen sijaan ollutkin savustajassa.
Olin aina vain heittänyt kalat ja purut pönttöön ja pistänyt vastuksen päälle. Silloin savupönttö kuumenee kuitenkin nopeasti niin kuumaksi, ettei siihen kärsi koskea. Tämä ei ole ainakaan kalan savustamiseen lainkaan sopiva lämpötila. Paras tulos syntyy kun kalaa savustetaan pitkään miedossa lämpötilassa, eikä kalan lämpötila nouse yli 70 ˚C.
Vuosien saatossa kantapään kautta opitut konstit sähkösavustimen käyttöön:
- Olen alkanut kostuttaa savustuspurut ennen savustamista. Reilun kostuttamisen jälkeen olen laittanut purut pönttöön ja laittanut vastuksen päälle. Tämän jälkeen olen odottanut 10–15 minuuttia, että savua on varmasti ehtinyt muodostua, ja vasta sitten lisännyt etukäteen suolatut kalat savupönttöön.
- Lämpötila nousee edelleen liian kuumaksi, joten olen varannut savupöntön viereen kylmää vettä, jolla valelen savupönttöä toisinaan pitäen lämpötilan edes hieman matalampana.
- Pienten kalojen kanssa olen välillä myös sammuttanut vastuksen hetkeksi, etteivät kalat kärähdä.
- Kaikkia näitä piiperryksiä olennaisempaa on kuitenkin mielestäni se, että sammutan vastuksen hyvissä ajoin ennen kuin kala on valmistunut. Kala saa jälkisavustua, -kypsyä ja -maustua puolikin tuntia (kesällä) viilenevässä pöntössä ja on edelleen herkullisen kuumaa pöntöstä otettaessa.
Näillä opeilla olen onnistunut savustamaan jopa pieniä silakoita niin, että ovat pysyneet ehjinä ja ehtineet saada reilun savun maun. Ei tuosta sähkösavustimesta kyllä silti ole haastajaksi puilla lämmitettävälle savustimelle, jota voi liekin voimakkuudella säätää. 🙂
