Siitä onkin aikaa kun viimeksi törmäsin keittiössäni silakkaan. Eilen oli sitten jääkaappiin ilmestynyt kilo silakkafilettä ja katsoin parhaaksi ottaa vinkistä vaarin.
Päädyin tekemään oikein arkisen ja tavanomaisen ruuan arkisesta ja tavanomaisesta raaka-aineesta: kermaisen vuoan, jossa on mausteena tillin ja sipulin lisäksi hiukan sinappia.
Aluksi ladoin fileet nahkapuolet alaspäin uunipellille ja ripottelin päälle suolaa ja valkopippuria. Sen jälkeen käänsin fileet rullalle ja ahdoin uunivuokaan. Päälle silppusin muutaman kevätsipulin ja komeuden päälle kippasin kerma-mausteseoksen.
Kermasoosi sisälsi 2 prk ruokakermaa, ison turauksen sinappia, nipun tilliä, lorauksen omenaviinietikkaa, puolikkaan sitruunan, valkosipulinkynnen sekä mustapippuria ja suolaa.
Silakka lienee särjen ohella niitä kaloja, jotka vahvan ominaismakunsa takia herättävät monissa inhon väristyksiä. Niitä ei missään tapauksessa voi syödä huomaamattaan eikä niistä voi valmistaa mitään “geneeristä kalaruokaa”, jossa käytetyn kalan lajia on mahdotonta päätellä. (vrt. laitoskeittiöiden kalavuoat yms.)
Itse olen koittanut opetella syömään särkeä ja silakkaa ja siinä osin onnistunutkin. Olen huomannut, että kuten kalahommissa muutenkin, kaikista oleellisinta on kalan tuoreus. Toiseksi oleellisin juttu onkin sitten käytettävän voin määrä…
