Sattuipa silmiini mielenkiintoinen tapahtuma: Helsingin Yliopiston Tiedekulmassa kisaillaan 22.3. otsikolla “Särki, sirkka vai kaura? Tulevaisuuden ruokien kilpailu”. Samalle lähtöviivalle ovat tässä kisassa asettuneet aikojemme kuumimmat trendieväät: sirkat ja nyhtökaura. Takavasemmalta mukaan näiden kahden suuren rinnalle kiilaa kuitenkin varsinainen musta hevonen, hopeakylkinen haastaja, meidän vesiemme aarre: särki – punaiset silmät loistaen!
Tapahtumassa on varmasti luvassa monelta kantilta mielenkiintoista keskustelua niin ruokatrendeistä kuin taustalla häilyvistä vakavammista kysymyksistä, kuten ruoan riittävyydestä ja ilmastonmuutoksesta. Koska Kalablogi haluaa pysyä kevyenä (paitsi kalorimäärien ja koukeroisen kirjoitustyylin puolesta), en nyt kuitenkaan lähde sen kummemmin pureutumaan ikävämpiin aiheisiin. (Jätettäköön se niille humanisteille, jotka jaksavat edelleen ahkerasti käydä yliopistolla – sen sijaan että vetäytyisivät ympäryskuntiin rakentelemaan puuvajoja ja viheltelemään kilpaa lintujen kanssa…)
Keskustelutilaisuus on kiintoisa yhdistelmä tiedettä ja kaupallisuutta, sillä kisan osanottajia edustavat niiden tuotteistajat elintarvikealalta. Särjen äänitorvena toimii tapahtuman sivujen mukaan John Nurmisen Säätiön johtaja Marjukka Porvari, sirkkojen kulmassa kannustaa EntoCuben perustaja ja toimitusjohtaja Perttu Karjalainen ja kauran puolesta puhuu itseoikeutetusti “Nyhtökaura™-tuotteiden keksijä, Vuoden Alumni Reetta Kivelä Gold&Green Foods-yhtiöstä”. Kertakaikkisen kiinnostava kattaus!
Kalablogin näkökulmasta on tietenkin valtavan hienoa ja mahtavaa, että särki on toivotettu tervetulleeksi näin kovaan koplaan. Se on jälleen yksi osoitus siitä, että särki on vihdoin lunastanut paikkansa vakavastiotettavana elintarvikkeena muutaman vuosikymmenen alennustilan jälkeen. Vain muutama viikko sitten särkikalat loistivat isossa Hesarin artikkelissa, jossa esiteltiin niistä valmistettuja elintarvikkeita. Kiitos tästä kasvaneesta kiinnostuksesta kuuluu tietenkin vahvasti John Nurmisen Säätiön ja Keskon Saaristolaiskalapihveille, joiden raaka-aineena särkikala on palannut helposti mutustettavassa muodossa takaisin ruokapöytiin.

Särkikalojen maineenpalautusprojektissa on keskeisessä roolissa toiminut Keskon massiivinen markkinointikoneisto, joka on tuonut pihvejään vahvasti esiin. Vastaava kampanja ei toki olisikaan ollut mahdollinen millekään pikkuruiselle toimijalle. Kesko on kuitenkin raivannut samalla markkinaa myös muiden tuotteille, jotka puolestaan voivat hyötyä mediahuomiosta saman trendin aallonharjalla: esimerkiksi sympaattinen Järki Särki on saanut paljon palstatilaa.
Markkinointi kuitenkin seuraa trendejä eikä toisin päin. Kaiken takana on asenneympäristön muutos, johon markkinointihaukat ovat iskeneet läpitunkevat katseensa jo ennen kuin me kuluttajat ehdimme huomata, että jotain on muuttumassa. Tällä hetkellä kotimaiselle kalalle omistetaan aukeamakaupalla tilaa kaikkien isoimpien päivittäistavaraketjujen mainoksissa. Tällaiseen kampanjointiin ei olisi alunperinkään ryhdytty ilman niin kutsuttua ajan henkeä – ihmiset ovat heränneet pohtimaan ruoan alkuperää ja etsimään eettisempiä vaihtoehtoja, ja markkinointi vastaa kysyntään. Kun vielä trenditietoisen yleisön tahtotila on syödä terveellisesti, mutta nautiskellen, on monipuolinen särkikala ehdottomasti lunastanut paikkansa parrasvaloissa.
On ikuisuuskysymys, onko eläinproteiini koskaan eettistä – tämä lienee omantunnonkysymys, jota jokaisen täytyy tykönään pohtia ja tulla asian kanssa sinuiksi. Kasviperäisessä ravinnossa pidättäytyvät valitsevat tietenkin tässä kisassa ylivertaiseksi voittajaksi kauran, ja saattaapa tuo näistä vaihtoehdoista olla monen sekasyöjänkin suosikki. Mutta niille kelle kala maistuu, särkikalojen syöminen silloin tällöin on kelpo mahdollisuus tehdä ympäristöä vähemmän kuormittavia kulutusvalintoja ja nauttia samalla omegat muualta kuin purkista.

Hyönteisten suhteen en ole asiantuntija, mutta ymmärtääkseni niiden eettisyys ja ekologisuus verrattuna “perinteisiin proteiininlähteisiin” perustuu kasvatuksen helppouteen ja vähäiseen kuormittavuuteen suhteessa niistä saatavaan ravitsemukselliseen hyötyyn. Eläinten oikeuksien näkökulmasta sirkkaravinto ei tietenkään poista moraalista ongelmaa, paitsi ehkä niiden kohdalla, jotka arvioivat eläinten oikeuksia söpöyspisteiden perusteella. Itse en sirkkoja ole toistaiseksi maistanut, mutta hatunnosto heille, jotka haluavat korvata vaikka sen perjantaipihvinsä joskus sirkkaburgerilla tai vastaavalla.
Voisin jaaritella aiheesta vielä pitempään, mutta koska epäilen ettei yksikään lukija ole jaksanut edes tähän asti, totean vain tämän: peukku tällaiselle tapahtumalle ja keskustelulle. Jos joku kävijä eksyy tänne blogiin myöhemmin, olisi hauska kuulla, mille kisaajalle oma äänesi menee tapahtumassa esitettyjen argumenttien perusteella. Mutta netissä kun tässä kaikki ollaan, niin tottakai mielipiteitä saa vapaasti laukoa myös kuuntelematta yhtään argumenttia. Itsekin huutelen täältä korvesta, lähes anonyymisti ja vahvasti mutu-tuntumalla, ankarasti kotiin päin vetäen. Go särki!
Tapahtuman sivu Facebookissa:
https://www.facebook.com/events/466267560437537/