Keräsimme viime sunnuntaina lyhyessä ajassa reilut 10 kg herkkutatteja. En ole koskaan ollut suuri tattien ystävä, mutta tällaisena syksynä on kyllä pakko koittaa opetella syömään noita metsän aarteita – niitä kun kasvaa pilvin pimein tuossa ihan meidän tontin rajalla. Mikäs sen mukavampaa kuin rauhoittava tieto siitä, että päivällisaineet saa nälän yllättäessä kerättyä sadan metrin säteellä keittiöstä. (Vesistö meiltä kyllä edelleen puuttuu, joten tähän blogiin kelpaavien ruokien kalat täytyy käydä hankkimassa vähän kauempaa.)
Kantarellien kanssa ahventa on syöty meillä aiemminkin, mutta tatteja ja kalaa en ollut vielä kokeillut samalle lautaselle laittaa. Se tuntui kuitenkin kokeilemisen arvoiselta idealta, kun molempia sattui olemaan tarjolla. Kermakastike perunan ja ahvenen kanssa vaikutti hyvältä, mutta ilmeiseltä. Siksi päätin tällä kertaa unohtaa perunan ja tehdä sen sijaan tateista ja kesäkurpitsasta paistoksen, joka toimisi sellaisenaan kalan kaverina. Tämä onnistuikin aika mukavasti, tykkäsimme mausta ja aterian olomuodosta, vaikka onnistuinkin suolaamaan ahvenet vähän turhan reippaalla kädellä. Minä edelleenkin vasta opettelen kalan paistoa, koska yleensä isäntä hoitaa paistelut ja minä keskityn syömiseen.
Kesäkurpitsat tulivat omasta maasta. Ne olivat hyvin pienikokoisia ja maukkaita. Tämä paistos ja ahven toimisivat varmasti tosi hyvin leivän päällä. Metsästäjän kalaleipä. Tai kalastajan metsästäjänleipä. Hmm.
Herkkutatti-kesäkurpitsapaistos
– 2 pientä kesäkurpitsaa
– 3-4 herkkutattia
– 2 sipulia
– suolaa
– pippuria
– loraus valkoviiniä
Pilko tatit pieneksi silpuksi, paista pannulla. Kun neste on haihtunut, lisää pannulle öljyä, nokare voita ja hienonnetut sipulit. Kuullota sipulit ja lisää sitten pieneksi pilkottu kesäkurpitsa. Paista pehmeäksi. Lisää mausteet, loraus valkoviiniä ja mahdollisesti hiukan öljyä. Anna paistoksen muhia kasarissa sillä aikaa kun paistat kalat.
Paistetut ahvenfileet: suolaa fileet, pyöräytä ne vehnäjauhoissa ja paista öljyn ja voin seoksessa.
Meillä on sama peli tuon kalan valmistuksen kanssa, että isäntä yleensä hoitaa sen puolen. Sit olenkin ihan sormi suussa kun mun pitäisi se tehdä! 😀 Tähän mennessä kyllä omatkin kalakokkailut on suhteellisen hyvin sujuneet.
Mulle on jotenkin kauhea kompastuskivi tuo kalan suolaus, varsinkin jos on noita pieniä ahvenfileitä.. joko menee överiksi tai sitten oon ylivarovainen. No harjoitukset jatkuu! On vaan niin helppo sysätä kalakokkailuvastuu tuolle osapuolelle, jolta se aina onnistuu. Nyt se on vaan ollut niin paljon töissä, että mun on pakko koittaa itsekin paistella kalaa tai muuten jää ruoka saamatta. 😀