Silakka on halpa ja hyvä raaka-aine, ja siihen nähden meillä syödään sitä aivan liian vähän. Nykyisten syöntisuositusten mukaan isoa, yli 17 cm silakkaa voisin minäkin ”riskiryhmään” kuuluva syödä 1-2 kertaa kuukaudessa rauhallisin mielin. Muiden kuin lasten, nuorten ja hedelmällisessä iässä olevien kohdalla ei tällaista tiukkaa rajoitusta enää edes mainita. Eviran mukaan etenkään pienen silakan syömisestä ei suurinakaan määrinä ole haittaa. Aika harvalla suomalaisella taitaa isonkaan silakan syönti johtaa terveysriskeihin: silakan keskimääräinen kulutus per nuppi on vain muutama sata grammaa vuodessa.
Onko silakan “myrkyllisyys” jotenkin erityisesti jäänyt ihmisten mieleen? Itse ainakin muistan kuulleeni varoittelua silakan dioksiinipitoisuuksista, mutta muita kaloja koskevista syöntisuosituksista en ole edes ollut tietoinen ennen kuin ihan viime aikoina.
Vaikka meillä kalaa onkin pöydässä aika usein ja etenkin petokaloja syömme paljon, en jaksa olla huolissani negatiivisista terveysvaikutuksista. Nykyään tuntuu suunnilleen kaikkeen ruokaan liittyvän kammottavia riskejä, jotka johtavat toinen toistaan kamalampiin sairauksiin, tuhoon ja kadotukseen. Asiaa yksisilmäisesti kauhistellessa unohtuu, että jotainhan ihmisten joka tapauksessa on syötävä ja monella ruoka-aineella on myös hyviä terveysvaikutuksia, jotka kompensoivat haittoja. Neuroottinen syömisen tarkkailu vaarantaa sekin terveyden, ja lisäksi vie syömisen ilon, joka ainakin allekirjoittaneelle on niitä parhaita arkipäivän piristyksiä!
No, pälätykset sikseen. Tein siis pitkästä aikaa ruuaksi silakkaa.
Tuore silakka on mukavaa käsitellä eikä edes haise oikein miltään, toisin kuin sellainen kala, joka on ehtinyt muhia jo useamman päivän paketissa. Kannattaa katsoa että pyyntipäivä on ihan vastikään. Meidän lähikaupassa on nyt ollut parina päivänä viikossa tarjolla halpaa silakkafilettä, joka on pyydetty edellisenä päivänä.
Suunnittelin ensin tomaattista kastiketta, mutta päädyin sitten yksinkertaiseen versioon ilman soosia. Lopputulos on helppoa ja edullista arkiruokaa parhaasta päästä. Sopii siis hyvin niin laiskoille kokeille kuin penninvenyttäjillekin. Itse kuulun kumpaankin kastiin.
Silakka-fetajuustovuoka
- 1 kg silakkafilettä
- 200 g feta-/salaattijuustoa
- suolaa, mustapippuria
- yrttejä
- mustia oliiveja
- (gluteenittomia) korppujauhoja
- voita
Voitele ja korppujauhota laakea uunivuoka. Asettele silakkafileitä tiiviisti pohjalle nahkapuolet alaspäin, suolaa ja pippuroi. Feta ja oliivitkin suolaavat ruokaa, joten tällä kertaa suosittelen malttia suolan kanssa.
Lisää kalojen päälle murennettua juustoa, pilkottuja oliiveja sekä yrttejä. Minulla oli kaapissa kuivattua oreganoa ja basilikaa, joten käytin niitä.
Ja sitten sama uudestaan, jos fileitä ja täytteitä on vielä jäljellä toiseenkin kerrokseen.
Lopuksi lado vielä kalakerros nahkapuolet ylöspäin. Lisää niiden päälle mausteita sekä korppujauhoja, veistele pinnalle sen verran voita kuin ruokavaliosi sallii ja paista 200 ºC:ssa kunnes pinta ruskistuu.
