Syksyn ei vaan loppukesän satoa on korjattu jo muutaman viikon ajan niin kasvimaalta kuin metsästäkin. Viime viikolla lautaselle päätyi tämä kauden raaka-aineita ja pakastimen antia yhdistelevä kalaruoka-annos, jonka omavaraisuusaste nousi kuin huomaamatta hykerryttävän korkeaksi. Kaupasta tähän ruokaan tarvittiin vain kerma, mausteet ja leivitysjauhot. Mahdollisimman omavarainen ruoantuotanto lienee yksi meidän talouden päätavoitteista, mutta suolan ja muiden mausteiden lisäksi ainakin maitotuotteet varmaankin joudutaan haalimaan ostotavarana vielä aika kauan: omien ammujien hankkimiseen taitaa mennä vielä tovi, vaikka muutamasta märkäturpaisesta lemmikkikyytöstä tai -lapinlehmästä kovasti jo haaveillaan.
Ilahduttava havainto omavaraistuvasta ruokataloudesta siivitti jopa minut, vanhan sientenkammoksujan, lapioimaan kantarellikastiketta oikein hyvällä ruokahalulla. Pieneksi pilkottuna kantarelli sopi suuhun mainiosti. Aiemmin olen hyväksynyt jo ruokavaliooni suppikset ja seuraavaksi kannattaisi kuulemma kokeilla korvasieniä. Niitä keräsimme tänä kesänä korillisen, mutta lahjoitimme kaikki eteenpäin – ehkä ei olisi pitänyt.
Kalat söimme housufileinä ja leivitettyinä. Ahvenet olisivat varmasti maistuneet myös ilman leivitystä, mutta loman turpeissa jälkimainingeissa meillä on viime aikoina syöty pääasiassa sellaisia vyönkiristelyruokia, että reilu leivitys tuntui erittäin houkuttelevalta vaihtohdolta. Mahalaukku olikin pienentynyt radikaalisti sitten kesäloman: ähky tuli jo muutamasta ahvenfileestä.
Kantarelllikastike
noin 7 dl hiukan kuivahtaneita kantarelleja
1 sipuli
reilusti suolaa
valkopippuria
1 dl kuohukermaa + 2 dl ruokakermaa
Seurana oli kasvimaalta tulleita rosamundia, joiden maku oli eri hyvä, mutta superjauhoinen rakenne olisi ollut fiksumpaa hyödyntää perunamuussina.
Lisäksi oli vielä salaattia kasvihuoneesta. Tämän kesän viherherkku on ollut viinisuolaheinä, joka piristää mukavasti salaattia kirpeällä maullaan.
