Lahna, yksi vesiemme maukkaimmista eväkkäistä, ansaitsisi päästä takaisin ruokapöytiimme. Tuskin yksikään suomalainen kalalaji on kärsinyt muutamassa vuosikymmenessä niin suuresta suhteellisesta arvonalennuksesta kuin tämä sympaattinen pohjantonkija. Monet, erityisesti rehevöityneet, vesistöt pursuavat lahnaa ylen määrin ja kannat kestäisivät nykyistä suunnattomasti suuremman pyynnin. Lahna myös ylläpitää järven rehevöitymistä pöllyttämällä pohjan ravinteita takaisin kiertoon.
Se on kyllä myönnettävä, että onhan piskuinen lahna viheliäinen syötävä. Haastava y-ruotorivi kulkee kärjestä pyrstöön asti eikä jätä ruokailijalle hetkenkään syömisrauhaa.
Kipuraja lahnassa on mielestäni noin kilo. Tätä suuremmat lahnat ovat jo sen verran tukevaruotoista porukkaa, että ruodot näkyvät ja tuntuvat helposti, jolloin ruotiminen lautasellakin on helppoa. Suuri osa omasta lahnasaaliista koostuu kuitenkin 200 – 800 grammaisesta läpyskäisestä, joka hankaline ruotoineen herkästi tyrkkii, vaikka kuinka herkullista olisikin.
Joskus olen suuremmasta päästä näitä tehnyt uuni- tai graavikalaa, mutta myönnän ruotoisuuden häiritsevän myös minua, vaikken ruodoista yleensä jaksa valittaa. Jos ruoanlaittovaiheessa on runsaasti aikaa, suosittelen lahnojen savustusta ja savustuksen jälkeen perkaamista. Ruodoton savuliha soveltuu monenmoisiin herkkuihin aina tahnoista salaatteihin.
Kätevin ja vaivattomin tapa tämän pikkulahnan saattamiseksi ruokapannulle on kuitenkin nahattomaksi fileoiminen ja lihamyllyn tai tehosekoittimen läpi jauhaminen. Tämä lahnamassa on rasvaisuutensa takia mitä mainiointa kalapullien tai –pihvien raaka-ainetta ja peittoaa kyllä muut maistamani jauhetut kalat maultaan. Olen kokeillut lahnapyöryköitä lukuisilla eri resepteillä enkä ole joutunut pettymään koskaan.
Viimeisimmät kommentit