Lähikaupppa on pari päivää mainostellut avattua haukea 5,99/kilo. En muista koskaan ostaneeni haukea kaupasta enkä oikeastaan edes tiedä paljonko se yleensä maksaa, mutta tuo kilohinta tuntuu kyllä aivan edukkaalta, etenkin kun ottaa huomioon miten mielikuvissa kotimainen kala on karmean kallista. Kalatiskillä parveili porukkaa sen verran, että ehkä hauki tekikin kauppansa – ja hyvä niin! Olisin voinut itsekin ostaa jonkun vonkaleen, mutta kalatiskillä asiointi jäi kuitenkin väliin, koska kaupassa muistui mieleen, että pakkasessa oli jemmassa vielä kilon satsi hauhta, joka olisi syytä popsia pois.
Vakuumissa pakastetuista haukifileistä päädyimme tekemään pullataikinan, josta paistelimme hampurilaispihvejä (=toinen paistoi, toinen neuvoi, ei liene tarpeen sanoa kumpi teki kumpaa). Meillä oli pitkulaisia sämpylöitä, joten pihvivastaavan ohjeena oli muotoilla kalapihveistä suuria ja pitkiä. Siispä lopputuloksena oli luonnollisesti pieniä ja pyöreitä pihvejä. No, niitä sai hampparin sisään mahtumaan tuplana. Burgerit olivat siis hervottoman kokoisia ja sangen täyttäviä, joten kovin montaa ei jaksettu syödä, vaikka ateriaa edeltänyt huoli sämpylöiden riittävyydestä oli kauhea.
Pullamassan teimme mukaillen tätä hyväksi havaittua perusohjetta. Taikinaan meni sitruunan sijaan limeä ja ekstrana ruohosipulia. Jossain tilapäisessä mielenhäiriössä kokki pihtaili kerman kanssa ja pihveissä ei rakenne tahi maku yltänyt tällä kertaa ihan huippuunsa. Hampparien välissä menivät kuitenkin mainiosti.
Haukipihvien lisäksi sovittelimme hampurilaisten väliin tomaattia, sipulia, valkosipulisuolakurkkua, salaattia, juustoa ja chilimajoneesia. Varsinainen makujen sinfonia siis!
