Pienet lahnat ovat ruotoisuutensa takia hankalia valmistaa ruuaksi (tai siis syödä…). Kalapullataikinan raaka-aineena ne toimivat erittäin hyvin, mutta pullataikinan vääntäminen muutaman pikkuruisen lahnan takia tuntuu kohtuuttomalta projektilta. Lihamyllyn putsaus ja huolto on sellainen operaatio, että siihen ei aivan pienen taikinamäärän takia tee mieli ryhtyä. Mökillä menee muutenkin suuri osa päivästä ruuan raaka-aineiden hankintaan ja jatkokäsittelyyn.
Pikkulahnoja kuitenkin tulee verkoista sivusaaliina usein, joten uudet ideat niiden kokkailuun ovat olleet kovasti tervetulleita. Kun jälleen juhannuksena verkoista löytyi kuhan sijaan lahnoja, päätimme tällä kertaa kokeilla oivallisen Kesämökin kalaherkut -kirjan vinkkiä, jossa neuvotaan laittamaan lahnat suikaleiksi ruotoineen.
Emme olleet varanneet parin päivän reissulle kummoisia ruoka-ainesvaroja, joten pääateriasuunnitelman kariuduttua turvauduimme aina yhtä hyvin toimivaan varasuunnitelmaan B, eli korppujauhoilla leivitykseen ja muurikalla paistamiseen. Tämä valmistustapa on tuskin koskaan tuottanut kurjaa lopputulosta eikä pettänyt tälläkään kertaa. Lahnasuikaleet maistuivat herkullisilta ja niistä tuli jopa parempia kuin vertailuun osallistuneista ahvenfileistä, joita myös paistoimme.
Ruodot eivät aiheuttaneet juurikaan kakomista, eli niitä ei huomannut muuta kuin yhden isoimman lahnan kohdalla. Nyt ei ollut kyse pelkästään paatuneiden kalansyöjien mielipiteistä, vaan mielipiteeseemme yhtyi myös ruokavieraamme, joka ei totisesti iloitse ruodoista ruuassaan ja suhtautuikin alunperin lahnakokeiluun asiaan kuuluvalla kriittisyydellä.
Käyttämämme lahnat olivat noin 500-700 gramman painoisia, joten voimmekin lämpimästi suositella suikaleina paistamista ainakin alle puolikiloisille lahnoille. Kilon kokoa hätyytellessään lahnan lihasruodot ovat jo niin paksuja, että y-ruodon haarakohdat voi huomata pureskellessaan. Jos on ruotoihin tottuneita syöjiä, ei näistä silloinkaan tosin ole juuri haittaa.
Yksinkertainen leivitys ja voissa paistaminen on toimiva ja helppo ratkaisu, mutta lahnasuikale toimisi varmasti raaka-aineena esimerkiksi wokeissa. Tämänkertaisen kokeilun rohkaisemina varmasti syömme lahnaruokaa entistäkin useammin.
Ohje lahnan paloitteluun ruotoineen:
Aluksi perataan ja tarvittaessa myös suomustetaan (hyvin verestetty) lahna. Lahnaa ei tarvitse suomustaa, jos poistaa fileointivaiheessa nahkan. Itse pidämme kalan nahkan mausta sen verran, että suosimme suomustusta.
Suomustuksen ja perkaamisen jälkeen lahna fileoidaan. Erityisesti pienissä lahnoissa on kylkiruotojen ja nahkan välissä niin vähän lihaa, että olen leikannut kylkiruodot niiden alla olevine lihoineen kokonaan pois fileestä. Näin leikattuna lahnafile on pitkulainen, ja siinä ovat jäljellä enää y-kirjaimen muotoiset lihasruodot.
Kun fileestä leikkaa poikittain noin puolen sentin paksuja tai vieläkin ohuempia suikaleita, y-ruodot katkeavat yhtä lyhyiksi pätkiksi. Pienellä lahnalla nuo ruodot ovan vielä niin hentoja ja ohuita, etteivät ne haittaa syödessä.
