Tiettyjen työhöni liittyvien käänteiden jälkeen käsissäni oli kilon pussi tuoretta kuoretta, jolla ei ollut käyttötarkoitusta. Pihinä kalaruoanystävänä en halunnut heittää saalista pois, vaan otin sen kotiin maisteltavaksi. Koetin tarjota kuoreita vanhemmillenikin, mutta ilmeisesti kammottavista mielikuvista tai lapsuuden traumoista johtuen he kieltäytyivät kohteliaasti.
Puhkoin kuoreet muikun tavoin päät samalla poistaen. Tämän jälkeen suolasin, kierittelin ruisjauhoissa ja paistoin runsaassa voissa.
En ollut pitkään aikaan maistanut muikkua, mutta suutuntuma oli samankaltainen. Tosi hyvää. Pöydän toiselta puolelta kuului kiittelyä siitä, ettei kuoreissa ollut muikun kaltaista ”maksan” makua. En sitten tiedä siitä.
Kuore tuoksuu raakana kurkulta, mutta kypsennettynä sen haju oli ihan normaalin paistetun kalan oloinen eikä siinä ollut myöskään minkäänlaista vihreille kasviksille tyypillistä kitkerää sivumakua.
Kalablogi kannustaa lämpimästi lukijoita kokeilemaan joskus kuorevoileipiä kurkkuvoileipien sijaan.