Lahnaburgerit

Särkikalaa on yritetty viime vuosina tuoda takaisin suomalaisten lautasille, heikoin tuloksin. Lahnaa hampparin väliin on takavuosina sovitellut jopa Hesburger, mutta se ei saanut leivottua lahnasta uutta myyntihittiä. Toistaiseksi suomalaiset eivät ole vaikuttaneet järin halukkailta toivottamaan lahnaa takaisin ruokapöytiin, joista se muiden särkikalojen lailla on kadonnut lähes täysin.

Kesko päätti kuitenkin kokeilla lahnan menekkiä, ja toi viime kuussa lahnapihvit ruokakauppoihin. John Nurmisen säätiön lähikalahankkeen saalista on käytetty jo parin vuoden ajan suurtalouskeittiöihin menevien lahnapihvien raaka-aineena, ja ilmeisesti siltä puolelta saatu kokemus ja palaute ovat olleet sen verran kannustavia, että Kesko päätti tarttua kiinni tuotteesta. Elintarvikemarkkinoita uusiksi mylläävä lähiruokatrendi toivottavasti siivittää lahnan kysyntää.

Vähittäismyynnissä lahnapihvien ja muidenkin hiukan marginaalisten tuotteiden markkinoille tuomisessa lienee ongelmana saatavuuden varmistaminen: jotta tuotteelle voisi syntyä kysyntää, täytyisi tarjontaa olla jatkuvasti. Tätä ongelmaa pienen tuottajan on vaikeaa hallita, etenkin jos myy sellaisia tuotteita, joiden raaka-aineen saatavuus vaihtelee – eli tässä tapauksessa riippuu kalastajista ja näiden saaliista.

Kesko koittaa taklata saatavuusongelmaa tuomalla lahnapihvit ruokapöytiin pakastealtaan kautta. Tuotenimi on Saaristolaiskalapihvi, mikä lienee tarkkaan harkittu markkinointiosaston päätös. Mielestäni tuote olisi voinut olla nimeltään reippaasti lahnapihvi. Saaristolais-etuliitteellä myydään kaikenmoista leivästä kirjoloheen, joten olisin itse toivonut, että lahna pääsisi tässä tuotteessa erityisesti loistamaan. Kenties muut kuluttajat eivät kuitenkaan ole kanssani yhtä mieltä asiasta, ja saaristo myy paremmin kuin lahna, toivotaan näin.

Tuotteen markkinoinnissa lahna on kyllä muuten näkynyt. Hyvä niin, sillä lahna ansaitsee kaiken mahdollisen huomion! Se on täysin ansaitsematta joutunut viime vuosikymmeninä karmaisevaan alennustilaan, vaikka ennen romahdusta se kuului aivan olennaisena osana suomalaiseen ruokavalioon.

Särkikalojen syömisessä mahtava puoli hyvän maun lisäksi on se, että niitä kalastamalla vesistöistä siirretään samalla niihin valuneita ravinteita takaisin kuivalle maalle. Näin ollen kelpo kuluttaja voi särkikaloja syömällä pienentää kuormitusta, jonka itse aiheuttaa esimerkiksi Itämereen, josta saariston kalapihvien raaka-aineena käytettävä kala on pyydetty.

Siispä hyvä lukija: jos kokonaisen lahnanläpyskän ostaminen kalatiskistä tuntuu sinusta luotaantyöntävältä vaihtoehdolta, valmiit kalapihvit tarjoavat oivan mahdollisuuden osallistua särkikalainsyöntitalkoisiin. Ja jos Kesko onnistuu luomaan pihveille riittävän kysynnän, voivat myös pienet valmistajat vanavedessä hyödyntää kasvanutta markkinaa, ja innostua kehittelemään omia lahna- ja särkiherkkujaan kaiken kansan syötäviksi.

Me käytimme kalapihvit hampparien täytteeksi! Siihen ne olivat oikein omiaan. Pihvit olivat koostumukseltaan mehukkaita ja kokoluokaltaan jättiläismäisiä. Maku oli miedon kalainen – ei vetänyt (tietenkään) vertoja kotitekoisille lahnapihveille, mutta ei ollut huonokaan. Kilohinta on ehkä hiukan suolaisenpuoleinen (pihvien hinta oli muistaakseni n.2,7€/200g paketti), mutta toisaalta se näytti olevan aivan samaa luokkaa kuin muutkin annospaloina myytävät kalapakasteet, ellei tavan kalapuikkoja lasketa.

Ja vielä ilahduttava lisäominaisuus: pihvit ovat myös gluteenittomia!

Kun menet seuraavan kerran ruokakauppaan – harkitse lahnaa!